Maan voima

Helteinen elokuun viikonloppu toivotti tervetulleeksi neljä maapallon tulevaisuudesta kiinnostunutta nuorta Keuruun ekokylän humustyöpajaan pohtimaan yhdessä ohjaajien kanssa, mitä on humus ja miten sen määrää saisi lisättyä. Laskeuduimme maan tasolle ihmettelemään sen salaperäistä voimaa, jolla on potentiaalia jopa hidastaa ilmastonmuutosta. 

Lilja Mettälä, puutarhuri ja floristiopiskelija

Humus on eloperäisten ainesten maatumisesta syntyvää hienojakoista massaa, joka parantaa maan rakennetta, lisää pieneliötoimintaa ja tehostaa veden- ja ravinteidenpidätyskykyä. Humuspitoisen maan muokkaus-, lannoitus- ja kastelutarve on vähäisempää, sillä maa huolehtii osaltaan itsestään. Humus on ensiarvoisen tärkeää ilmastolle, sillä se sitoo ilmakehästä hiilidioksidia.

Maaperään sitoutunut biohiili vaikuttaa pitkään – sen hajoaminen kestää peräti tuhat vuotta.

Mitä enemmän humusta, sitä enemmän se puhdistaa ilmakehää. Humuspitoinen maa myös rikastaa luonnon monimuotoisuutta, nimittäin kastemadot ja lukuisat muut pieneliöt viihtyvät kompostimullan ja karjanlannan kyllästämässä maassa.

Elämä ei viihdy köyhässä, tehoviljellyssä pellossa, jonka vastustuskyky heikkenee yksipuolisen viljelyn, kemiallisten väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden seurauksena. Kierre on valmis, sillä huonovointinen maa ei enää pärjää ilman näitä myrkkyjä, jotka ovat kuin huumetta sairaan maan kasveille.

Pääsimme viikonlopun aikana tutkimaan eri maalajeja ja kokeilemaan käytännössä eri menetelmiä, kuinka lisätä humusta. Perustimme muun muassa matokompostorin sekä terra preta -maakompostin, joka täytettiin risuilla ja nuotiohiilillä.

Työnsimme myös kätemme Muhimahaksi nimetyn lämpökompostorin syövereihin. Pieneliötoiminta oli niin vilkasta, että nahka miltei paloi suojana olleen pussinkin läpi!

Iltaa pääsimme viettämään metsässä sijaitsevaan tunnelmalliseen kvammiin, joka oli kotaa ja tiipiitä muistuttava rakennus. Siellä musisoimme ja tarinoimme. Olkipatjoille sai jäädä nukkumaankin. Kokonaisuuden kruunasivat taivaalliset kasvisruoat, joista löytyi ekokylän puutarhan makuja.

Vaikuttava elämys oli vierailu syötävässä metsäpuutarhassa, jota kutsuttiin alveoliksi. Sana merkitsee myös keuhkorakkulaa, mutta niinhän hyvinvoiva kasvillisuus onkin planeettamme keuhkot. Tämä pyöreä puutarha oli kuin solu, jonka eri sektoreilla kullakin kasviryhmällä ja kasvilla oli oma paikkansa ja oma tehtävänsä, jolloin lopputuloksena oli toimiva, harmoninen kokonaisuus.

Keskuskiven tehtävänä oli kerätä auringon lämpöä ja luovuttaa sitä yöllä kasveille.

Kumppanuuskasvit oli kylvetty lähekkäin, koska niillä on eri syistä johtuvia sanattomia sopimuksia huolehtia toisistaan. Esimerkiksi voimakkaan tuoksuiset yrtit suojelivat sisemmällä kasvavia ruokakasveja tuholaisilta ja kurkkuyrtti houkutteli paikalle pölyttäjiä. Toisinaan kyse on ravinteiden tuottamisesta tai tuulensuojan antamisesta.

Myös viljelykierto huomioidaan metsäpuutarhoissa. Muun muassa härkäpapu sitoo typpeä maaperään, joten seuraavana vuonna samalla paikalla kannattaa viljellä typpeä paljon kuluttavia kaalikasveja. Kasvupaikkojen vaihdoksilla ehkäistään myös kasvitauteja ja -tuholaisia.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Helmi Kohonen 2020

On hyvä muistaa, ettemme kasvata hyötykasveja vain hyödyn vuoksi emmekä ota luonnon antimia itsestään selvyytenä. Niinpä humustyöpajassa aikaa jäi reilusti myös sille, että ihan vain hiljennyimme luonnon äärelle kuuntelemaan, mietiskelemään ja maadoittumaan.

Maan viisaus yhdistyi meihin, ja olemme nyt entistä valmiimpia julistamaan luonnon vaalimisen tärkeyttä toisille. Ei tarvita valtavia harppauksia, sillä jokainen voi pienilläkin teoilla vaikuttaa luonnon hyvinvointiin. Näin lajimme saa asua tällä kauniilla planeetalla jatkossakin.

Olkaamme kiitollisia Äiti Maalle ja pitäkäämme siitä huolta. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *