Matokomposti

Miksi kompostoida lierojen avulla?

Matokompostointi sopii hyvin kompostointiin pienessä asunnossa. Kompostilierot viihtyvät parhaiten juuri huoneenlämmössä, mikä tekee niistä sopivia seuralaisia missä tahansa sisätiloissa. Lierot ovat myös hyviä käsittelemään ruuantähteitä ja muita biojätteitä hajottaen ne muhevaksi mullaksi, joka auttaa kasveja kukoistamaan.

Yksi hyvä syy matokompostointiin on saada ravinteet talteen. Yhdessä muiden eliöiden kanssa lierot hajottavat biojätettä, ottavat ravinteet talteen ja muuttavat niitä kasveille käytettävissä olevaan muotoon. Näin ne auttavat kasveja menestymään.

Toinen syy matokompostointiin on rahan säästäminen. Matokompostissa syntyvä matomulta toimii niin lannoitteena kuin maanparannusaineena, mikä tarkoittaa, että näitä ei tarvitse tuoda ulkopuolelta.

Matokomposti, kompostilierot ja matomulta

Selvennetään tässä oppaassa käytettyjä sanoja.

  • Oppaassa puhutaan matokompostista silloin, kun tarkoitetaan sitä fyysistä ympäristöä, jossa kompostilierot elävät.
  • Ohjeissa matokomposti on laatikko, jossa on kuiviketta, multaa, lieroja ja muita eliöitä, ruokaa, pintakuiviketta ja peite.
  • Matomulta taas on se valmis multa, joka matokompostissa syntyy. Matomullassa ei ole lierojen ruokaa eli hajoamatonta ainesta jäljellä (tai mahdollisimman vähän), vaan se on hajonnutta, kasveille hyödyllistä maanparannusainetta.

Miten kompostoida lierojen avulla?

Matokompostin voi perustaa laatikkoon, ämpäriin, vanhaan kylpyammeeseen, jaloilla seisovaan torniin, maahan, autonrenkaaseen – vaikka mihin. Internet on pullollaan eri tapoja perustaa matokomposti.

Myös ylläpitoon löytyy eri menetelmiä. Jotkut rakentavat jatkuvan mullan keräämisen mahdollistavan kompostin, toiset kompostoivat eri lokeroissa, joita voi niiden valmistuttua poistaa. Näissä ohjeissa kuvailemme yksinkertaisen kertakorjuuseen perustuvan tavan, joka perustetaan laakeaan astiaan kuten säilytyslaatikkoon.

Matokomposti, kompostilierot ja matomulta

Selvennetään tässä oppaassa käytettyjä sanoja. Oppaassa puhutaan matokompostista silloin, kun tarkoitetaan sitä fyysistä ympäristöä, jossa kompostilierot elävät. Ohjeissa matokomposti on laatikko, jossa on kuiviketta, multaa, lieroja ja muita eliöitä, ruokaa, pintakuiviketta ja peite. Matomulta taas on se valmis multa, joka matokompostissa syntyy. Matomullassa ei ole lierojen ruokaa eli hajoamatonta ainesta jäljellä (tai mahdollisimman vähän), vaan se on hajonnutta, kasveille hyödyllistä maanparannusainetta.

Matokompostin perustaminen ja hoitaminen

Kompostilierot

Kompostilierot

Yleistä

Kompostilierot, toiselta nimeltään tunkiolierot, (Eisenia fetida) ovat hajottajia, jotka elävät paljon eloperäistä ainesta sisältävässä maa-aineksessa. Ne ovat maalla eläviä selkärangattomia eläimiä, joiden tärkeimmät sisäelimet sijaitsevat kehon etukolmanneksessa. Niillä, kuten muillakaan lieroilla, ei ole aistielimiä, vaan niiden aivot on yhteydessä iholla ja lihaksissa sijaitseviin hermoihin. Hermojen avulla ne aistivat valoa ja värähtelyjä, ja lihaksilla ne liikkuvat reaktiona näihin ärsykkeisiin. Lieroilla on yksinkertainen verenkiertojärjestelmä: sydämen sijaan niillä on viisi paria aortankaaria, jotka pumppaavat verta verisuonten läpi.

Lierot ovat:

  • kylmäverisiä: ne eivät voi säädellä ruumiinlämpöään, vaan voivat kuolla jos ympäristön lämpötila on liian matala tai korkea 
  • hermafrodiitteja: niillä on sekä naaraan että koiraan sukupuolielimet; silti tarvitaan kaksi osapuolta elinvoimaisen jälkikasvun tuottamiseen
  • ihon kautta hengittäviä: ihon tulee säilyä kosteana, jotta happi voi liueta verenkiertoon; lierot erittävät limaa pitääkseen ihonsa kosteana, mutta tarvitsevat silti kostean ympäristön menestyäkseen
  • herkkiä valolle: niillä on kyky havaita muutoksia valossa, mutta ne eivät reagoi punaiseen valoon; sinistä valoa ne pakenevat ja kirkas valo voi aiheuttaa tunnin sisällä halvaantumisen ja kuoleman kun iho kuivuu

Ekologiset ryhmät

Lieroja on pystykaivajia, jotka tekevät pystysuunnassa käytäviä ja vievät maa-ainesta ja kariketta pinnalta syvemmälle maaperään. Näitä ovat esimerkiksi meille kaikille tutut kastemadot. Sitten on syvemmällä maaperässä eläviä vaakakaivajía, jotka liikkuvat vaakasuunnassa ja syövät kivennäismaata. Kolmas ryhmä on karikkeessa, korkean orgaanisen aineksen maassa, elävät lierot. Kompostilierot kuuluvat tähän kolmanteen ryhmään. Ne hajottavat orgaanista ainesta, kuten lehtikariketta tai eläinten lantaa, ja näin niitä usein löytää kompostikasoista.

Lierolajit

Eisenia fetida on yleisimmin matokompostoinnissa käytetty liero. Yksi syy tähän on sen kyky kestää muita lieroja paremmin eri ympäristöoloja – lämpötiloja, pH-tasoja. Lisäksi ne ovat tehokkaita lisääntymään, mikä on hyödyksi matokompostissa.

Myös Eisenia hortensis (joskus nimellä Dendrobaena hortensis tai Dendrobaena veneta) on matokompostoinnissa käytetty lierolaji. Tätä lajia käytetään erityisesti syöttinä kalastuksessa, koska ne ovat Eisenia fetidaa isompia.

Lisääntyminen

Lisääntymiskykyisillä lieroilla on rengas, clitellum, niiden kehon ympärillä. Niiden munasolut ja sperma sijaitsevat eri puolilla kehoa, jotta vältytään itsehedelmöitykseltä. Munakotelot ovat kultaisen ruskeita, noin tulitikun pään kokoisia. Sukukypsät lierot voivat tuottaa 2-3 munakoteloa viikossa. Arviolta kolme vauvalieroa syntyy jokaisesta munakotelosta 30-75 päivän sisällä riippuen olosuhteista. Lisääntyminen on nopeaa, kun ruokaa ja vettä on runsaasti saatavilla. Vasta kuoriutuneella lierolla kestää 8-11 viikkoa tulla sukukypsäksi. Suotuisissa olosuhteissa lierot voivat elää viisivuotiaiksi tai jopa pidempään. Kun olosuhteet ovat epäsuotuisia, munakotelot säilyvät lepotilassa kuukausia tai vuosia. Näin lierot voivat selviytyä pitkäänkin vaikeissa olosuhteissa.

Ravinto

Kompostilieroilla on pieni suu eikä hampaita, joten ne pystyvät syömään vain pieniä palasia orgaanista ainetta ja mikrobeja kerrallaan. Liero imee ruokaa nieluunsa, jossa se kuorrutetaan syljellä ja työnnetään lihassupistuksilla ruokatorveen. Täällä kalsiumpitoiset rauhaset neutralisoivat happaman hajoavan ruuan. Tämän jälkeen ruoka matkaa kupuun, jossa sitä säilytetään ja sekoitetaan, ja sieltä kivipiiraan, jossa ruokaa murskataan ja muussataan pienemmäksi karkean aineksen avulla. Matka jatkuu suolistoon, jossa hajoaminen jatkuu ruuansulatusentsyymien avulla. Ruuansulatusnesteet vapauttavat aminohappoja, sokereita, bakteereja, sieniä, alkueliöitä ja muita mikrobeja sekä osin hajonneita kasvi- ja eläinaineksia. Yksinkertaisia ruokamolekyylejä imetään suolistosta verenkiertoon ja käytetään solutuotantoon ja energiankulutukseen. Loput tulevat anuksen kautta ulos limakuorrutettuna ulosteena. Tämä madonkakka kuhisee hyötymikrobeja ja osin hajonnutta kasviainesta, ravinteita ja maa-ainesta. Ruualla kestää 2,5 tuntia kulkea lieron läpi. Lierot ovat varsin tehottomia ravinnon hyödyntäjiä käyttäen vain noin 5-10 prosenttia sisäänsä imemästään ruuasta.

Mikrobit ovat matokompostissa keskeisiä. Bakteerit ovat määrältään suurin eliöryhmä ja hoitavat valtaosan hajottamisesta. Myös sieniä voi olla reilusti, samoin alkueliöitä, sukkulamatoja ja niveljalkaisia. Bakteerit hajottavat yksinkertaisia hiiliyhdisteitä sisältävää ruokaa; sienet taas kykenevät hajottamaan monipuolisempia, kuten puuperäisiä, ruoka-aineita. Mikrobit tuottavat entsyymejä hajottaakseen eloperäistä ja kivennäisainesta. Lierot syövät lähinnä mikrobeja ja mikrobien hajottamaa kasvi- tai eläinperäistä ainesta

Elinolot

Kosteus

Lierot tarvitsevat riittävän kosteuden hengittääkseen ihonsa kautta. Sopiva kosteus on 60-70%. Tämä tarkoittaa, että tämä määrä kompostin kokonaispainosta on vettä.

Happi

Lierot tarvitsevat happea. Ne selviävät suhteellisen vähähappisissa oloissa, mutta eivät ilman happea. Myös muut kompostissa elävät eliöt sienistä siiroihin tarvitsevat happea menestyäkseen. Happiolosuhteisiin vaikuttaa kompostin kosteus, pohjakuivikkeen sekä ravinnon määrä. Lierojen ruokkiminen märällä ravinnolla nostaa matokompostin kosteutta. Paksulla pohjakuivikkeella voi sitoa kosteutta hiilipitoiseen ainekseen. Toisaalta liian suuri määrä kuiviketta suhteessa multakerrokseen voi kuivattaa matokompostia liikaa. Tavoitteena on löytää ja ylläpitää sopivaa kosteutta. Tämä vaatii jatkuvaa hoitoa.

Lämpötila

Lierot elävät mukavasti ja lisääntyvät 15-28°C lämpötiloissa. Ne selviävät suhteellisen kylmässä, jopa 0°C:ssa, ja lämpimässä, 32°C:seen saakka, mutta niiden aktiivisuus vähenee ja ne syövät vähemmän alhaisissa ja korkeissa lämpötiloissa.

pH

Lierot kasvavat pH:n ollessa 5-8, vaikka happamat olot voivat aiheuttaa ongelmia. Tavoitteena voi pitää pH 7. 

Hiili-typpisuhde (C:N)

Mikrobit tarvitsevat hiiltä ja typpeä sopivassa suhteessa solutuotantoon. Typpi (N) tukee lisääntymistä ja tarjoaa proteiinia, kun taas hiili (C) tarjoaa energiaa. Liian matala suhde (C:N < 20:1) saattaa tuottaa ammoniakkia; liian korkea (C:N > 40:1) suhde hidastaa hajottamista, koska typpeä on liian vähän solujen kasvulle. Sopiva suhde on 25-30:1

Lierot ovat herkkiä ammoniakille ja suoloille, ja on tärkeää huomioida tämä ruokinnassa. Tiivistyminen vähentää hapen määrää kompostissa, joten tätä tulee välttää.

Lähteet

Huhta, Veikko ja Hallanaro, Eeva-Liisa (toim.): Elämää maan kätköissä.

Sherman, Rhonda: The Worm Farmer’s Handbook.

Ötökkätieto. www.otokkatieto.fi

Wikipedia. www.wikipedia.org

Mitä tarvitset matokompostin perustamiseen?

Matokompostin perustaminen

Tarvitset:

  • Astian, johon perustat kompostin
  • Pohjalle hiilipitoista kuivikeainesta
  • Kompostilieroja
  • Ruuantähteitä tai muuta ruokaa lieroille
  • Kuivikeainesta kompostin pinnalle
  • Jonkin peitteen kompostille

Astia

Kompostin voi perustaa melkein minkälaiseen, mielellään laakeaan, laatikkoon tahansa. Muoviset säilytyslaatikot ovat hyviä, varsinkin kierrätetyt. Laatikon on hyvä olla leveämpi ja syvempi kuin mitä se on korkea. Esimerkiksi perinteinen 10 litran ämpäri ei ole paras mahdollinen kompostiastia, koska sen pinta-alan (leveys x syvyys) suhde korkeuteen on pieni. Tällöin komposti tiivistyy herkemmin ja saattaa ajautua hapettomaksi, mikä voi tappaa lierot tai saada ne karkaamaan.

Myös puiset laatikot ovat hyviä. Matokompostin rakentaminen on hauska nikkarointiprojekti, ja näin saa omiin tarpeisiin sopivan kokoisen astian. Käsittelemättömät puuastiat lahoavat hiljalleen, joten ne eivät ole ikuisia.

Astian koko kannattaa mitoittaa a) tuotetun ruokajätteen mukaan ja b) sen mukaan, kuinka paljon kompostilieroja saa hankittua. Jos ruokajätettä tulee vähän (esim. yhden hengen talous) tai kompostilieroja on vain kourallinen, voi aloittaa ihan pienellä 15-20 litran astialla. Isompaan tarpeeseen 30-50 litran astia on usein sopivan kokoinen.

Astiaan voi porata sivuille pieniä reikiä, jotta happea pääsee varmasti sisään matokompostiin. Esimerkiksi reikiä kahdessa tai kolmessa rivissä, noin 10 cm välein takaa sopivan ilmanvaihdon. Suotonestettä matokompostissa ei pitäisi syntyä, vaan tarpeeksi paksu kerros pohjakuiviketta imee kosteuden itseensä. Mikäli suotonestettä näkyy astian pohjalla, kuiviketta ei ole tarpeeksi suhteessa mullan määrään ja/tai ruuan kosteuteen.

Pohjakuivike

Matokompostiastian pohjalle lisätään 10-15 cm kerros kuiviketta. (Mikäli astia on hyvin matala, 10 cm riittää.) Kuivikkeen tarkoitus on tarjota lieroille eloperäinen, kosteutta pidättävä elinympäristö. Sen on hyvä olla hiilipitoinen (korkea C:N), jolloin siinä ei ole paljon typpeä, joka voisi hajota ja tuottaa ammoniakkia – lieroille myrkyllistä kaasua. Typpipitoiset ainekset tuottavat usein myös lämpöä, joten ne eivät ole siitäkään syystä hyviä. Sen on hyvä olla myös lähellä pH 7. Kaikki kuivikeaines on hyvä kostuttaa vedellä niin, että puristaessa kourallisen nyrkissä, nyrkistä valuu ainakin muutama pisara vettä. Tällöin kuivikkeen kosteus on ainakin 60%.

Käytä sellaisia aineksia mitä saat helposti. Hyviä kuivikeaineksia ovat:
  • Vanha multa
  • kananmunakennot (kostutettuina)
  • Ei-kiiltävä ruskea pahvi (kostutettuna)
  • Revitty tai silputtu ei-kiiltävä paperi (kostutettuna). Sanomalehtipaperi hyvä, aikakauslehdet huonoja.
  • Pudonneet lehdet (varsinkin silputtuna)
  • puuhake

Kostuttaminen

Varsinkin kun käytät pahvia ja paperia pohjakuivikkeena, on ne hyvä kostuttaa etukäteen. Pahvin voi kostuttaa viikkoa ennen kuin perustat matokompostin. Silppua tai revi pahvi suhteellisen pieniksi, muutaman sentin palasiksi, laita astiaan ja kaada vettä puoleen väliin pahvikerrosta asti.

Upota pahvia veteen minuutin ajan niin, että kaikki palat kastuvat. Jätä pahvit imemään vettä itseensä, kunnes perustat matokompostin. Myös multa, lehdet ja muut mahdolliset kuivikeainekset on hyvä kostuttaa. Tällöin veden määrä riippuu lähtötilanteesta. Jos vaikka multa on vielä hieman kosteaa, kevyt sumuttelu vedellä riittää. Jos se on ehtinyt kuivua selvästi, voi toimia samoin kuin pahvin kanssa.

Kompostilierot

Kun sinulla on astia ja siinä kostutettu pohjakuivike, voi sinne lisätä lieroja. Mitä lieroja? Kannattaa varmistaa, että lierot ovat Eisenia fetidaa eli kompostilieroja. Nämä ovat parhaita lieroja matokompostin kaltaiseen tarhaukseen.

Millaisella määrällä lieroja kannattaa aloittaa? Se riippuu astian koosta ja siitä, minkälaiseen määrään lieroja sinulla on pääsy. Reilun kymmenen litran astiaan voi hyvin riittää muutama sata lieroa. Isoon 50 litran astiaan kannattaa hankkia noin tuhat lieroa. 

Toisaalta lierojen hankinta ja määrien arviointi on vaikeaa. Lieroja on noin 2000 kpl / kg. Tämä on lähes pelkkää lierotavaraa ja hyvin vähän multaa. Usein, kun lieroja hankitaan tuttavalta, mukana tulee enemmän matomultaa kuin itse lieroja. Tällöin lierojen määrän arvioiminen painon perusteella on hankalaa ja myös tarpeetonta: millä tahansa lieromäärällä kannattaa aloittaa! Vaikka muutama kourallinen lieroja mullan seassa on tarpeeksi, että matokompostin saa alkuun. Mitä pienempi määrä lieroja, sitä pidempään kestää, että lieroille annettu ruoka katoaa ja voi ruokkia uudestaan. Samoin myös sitä hitaammin syntyy matomultaa.

Lierot ja mahdollinen mukana tuleva matomulta lisätään kuivikkeen päälle ja levitetään tasaisesti mahdollisimman laajasti astian alalle. Lierojen annetaan tutustua uuteen ympäristöönsä parin viikon ajan, ja tänä aikana heille ei anneta ruokaa!

Pintakerros

Liero-multakerroksen päälle kannattaa lisätä vielä yksi, muutaman sentin kerros kuivikeainetta tai sanomalehti tms. ylimmäksi. Tämä pitää huolen, että kosteus pysyy paremmin ja että valo ja hyönteiset eivät pääse suoraan käsiksi ruokakerrokseen, jossa lierot aktiivisesti liikkuvat. 

Hyviä tähän tarkoitukseen ovat esimerkiksi kuivat pudonneet lehdet. Nämä on helppo siirtää syrjään, kun on aika ruokkia lieroja, ja takaisin päälle, kun hoitotyöt on tehty.

Peite

Matokomposti on hyvä peittää jollain, joka estää valon ja hyönteisten pääsyn matokompostiin. Hyviä peitteitä ovat puutarhassa käytettävä harso, vanerilevy, kompostipeite, muovinen jätesäkki, yms. Jos matokompostiksi ryhtyvällä laatikolla on ennestään kansi, sitäkin voi käyttää. Tärkeää on kuitenkin, että peite ei ole tiivis, jolloin se pitää hapen poissa kompostista. Tästä syystä esimerkiksi harso on hyvä: se päästää hapen sisään ja kompostin kaasut ulos, mutta estää hyönteisiä. Valoa se ei estä, eli jos sijoitat matokompostin valoisaan paikkaan, se ei ole toimivin ratkaisu. 

Matokompostin hoitaminen

Yleistä

Matokompostin seuraaminen ja hoitaminen on tärkeää lierojen hyvinvoinnin ja kompostin toimivuuden kannalta. Kun hoitotoimenpiteitä tekee tarpeeksi usein ja havainnoi lierojen käyttäytymistä sekä kompostin muuta elämää samalla, oppii eliöiden käytöksestä ja matokompostista ekosysteeminä. Lisäksi näkee, toivottavasti ajoissa, kun ongelmia ilmenee.

Elävänä ekosysteeminä matokomposti on paljon kompleksisempi kuin mitä pystymme ymmärtämään. Hoitoa ohjaavaksi periaatteeksi kannattaa tällöin ottaa oletus, että olemme väärässä. Mitä ikinä teemmekään, miten ikinä haluaisimme asioiden menevän, luonnonsysteemeissä niin moni asia vaikuttaa toisiinsa, ettemme millään voi ottaa kaikkea huomioon. Jossain vaiheessa ongelmia ilmenee, ja silloin on hyvä toimia heti ne huomattuaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa huomaamme ongelmakohdan ja teemme korjaavan toimenpiteen, sitä pienemmällä korjausliikkeellä voimme selvitä. Yleinen ongelma on, että jossain vaiheessa lierot lähtevät kiipeämään pitkin kompostin seiniä – jotkut saattavat paeta kompostista. Tämä on merkki siitä, että ne eivät viihdy kodissaan. Kun tämän huomaa aikaisin, voi asian usein korjata ilman suurempia vahinkoja. Jos ongelman huomaamisessa kestää monta viikkoa, voi olla jo liian myöhäistä tehdä korjausliikkeitä. Silloin on tehtävä täysin uudet suunnitelmat.

Matokompostia kannattaa hoitaa ainakin kerran viikossa. Hyvä tavoite on saada ruokintasykli sellaiseksi, että lieroja voi ruokkia kerran viikossa samalla, kun tekee muita hoitotoimia. Tämä tarkoittaa, että lierot syövät viikossa kaiken sen ruuan, mikä niille annetaan.

Ruokinta

Lieroja tulee ruokkia silloin, kun edellinen ruoka on kokonaan syöty. Mitä lierot syövät? Lierot syövät: 

  • kompostimultaa, 
  • lehtiä, 
  • lantaa, 
  • ruuantähteitä, 
  • silputtua paperia, 
  • pahvia, 
  • Kahvinporoja (suodattimineen), 
  • kasvien naatteja, 
  • viljaa, 
  • jne. 

Oikeastaan hajottajaeliöt, kuten bakteerit ja sienet syövät näitä. Lierot syövät näitä pieneliöitä ja niiden jo osaksi hajottamaa ainesta.

Lierojen ruokinnassa tulee pyrkiä tasapainoon hiilen ja typen suhteen (C:N). Vaikka olisi säkkikaupalla pahvia tarjolla, ei kannata ruokkia lieroja pelkällä pahvilla. Pahvin C:N on yli 100:1, mikä tarkoittaa, että siinä ei ole tarpeeksi typpeä. Pahvi on hyvää ravintoa hajottajasienille, mutta tämä hajottaminen tapahtuu hitaasti. Siinä ei ole ruokaa bakteereille, mikä tarkoittaa, että lierotkaan eivät saa siitä helposti ravintoa solujensa kasvuun. Toisaalta ei kannata antaa pelkkää typpeäkään, vaikka kahvinporojen muodossa. Liian typpipitoinen ruoka voi aiheuttaa kompostin kuumenemista ja ammoniakkia, mikä on haitallista lieroille

Monesti sanotaan, että lieroille ei saisi syöttää esimerkiksi lihaa, sitrushedelmiä tai raakaa sipulia. Internetistä löytää useita esimerkkejä kokeista, joilla on osoitettu, että nämä raaka-aineet hajoavat myös ilman suurempia ongelmia. Usein ongelma ei ole se, etteikö lierot söisi niitä; liharuokajäte voi houkutella hyönteisiä, toivomattomia vieraita, ruokailemaan; se voi myös tuottaa epämiellyttäviä hajuja; sipulia ja sitrusta lierojen sanotaan välttelevän, mutta useampi esimerkki osoittaa, että nämäkin – aikanaan – hajoavat lierojen ja muiden hajottajien toimesta. Tässä oppaassa suositellaan pysymään kasviperäisissä ruoka-aineissa lieroille, koska niistä meillä on kokemusta. Jos haluaa kokeilla muita ruoka-aineita, nyrkkisääntönä voi pitää seuraavaa: kannattaa kokeilla uusia ruoka-asioita alkuun hyvin pienesti, ja jos lierot ja muut eliöt hajottavat ne, lisätä määrää tarpeen mukaan.

Kosteuden ylläpitäminen

Kosteuden ylläpitäminen on erittäin tärkeää matokompostissa. Lierot hengittävät ihonsa kautta, ja tarvitsevat kosteutta tähän. Vaikka ne pystyvät tuottamaan limaa ja pitämään ihonsa kosteana, ilman kosteaa ympäristöä ne eivät menesty vaan käyvät säästöliekillä. Siksi on hyvä säännöllisesti, ruokinnan yhteydessä tarkistaa, että komposti on tarpeeksi kostea. Tämä on helppo tarkistaa ottamalla kourallinen kompostia ja puristamalla se nyrkkiin. Jos kädestä valuu muutama tippa vettä, se on tarpeeksi kostea. Jos tippoja on vain yksi, ja sen ulos puristaminen on vaikeaa, kannattaa kastella hieman lisää. Toisaalta jos nestettä tulee lukuisia tippoja, voi matokomposti olla jo liian märkä

Tavoitekosteus on vähintään 60%. Tämä tarkoittaa vähintään paria tippaa nestettä. Kosteusprosenttilukemat vaihtelevat hieman lähteestä riippuen. Alla viitteellinen taulukko, joka antaa suuntaa kosteudesta.

<40% – ei tippoja, puristamasi kompostinyrkillinen ei pysy kasassa kun avaat nyrkkisi

40-50% – ei tippoja, puristamasi kompostinyrkillinen pysyy kasassa kun avaat nyrkkisi

50-60% – nyrkissä näkyy nestettä kun avaat sen, mutta saat korkeintaan tipan puristettua kädestäsi

Yli 65% – useita tippoja valuu kädestä 

Miten kastelet? Paras tapa kastella on sumuttamalla tarpeeksi säännöllisesti. Tällöin pinnan kosteutta saa ylläpidettyä tasaisesti. Pinta on tärkeää pitää kosteana, koska se on lierojen vilkkainta toiminta-aluetta. Kastelukannusta kaataminen ei ole suotavaa, sillä se voi herkästi johtaa epätasaiseen kosteuteen kompostissa. Kaatamalla vettä on mahdollista luoda hapettomat olosuhteet, joita emme matokompostiin halua! Katteen pitäminen matokompostin pinnalla auttaa pitämään kosteuden kompostissa. Pudonneet lehdet toimivat hyvin, mutta myös tasaisesti levitettyä muovikassia, sanomalehteä tai vastaavaa voi käyttää.

Lämpötilan ylläpitäminen

Matokomposti on oiva kompostointitapa sisätiloissa, koska kompostilierot viihtyvät parhaiten huoneenlämmössä, 16-27°C:ssa. On tärkeää huomata, että kompostin lämpötila ei ole automaattisesti sama kuin ympäristön lämpötila. Matokomposti voi helposti lämmetä yli ympäristön lämpötilan varsinkin, jos lieroille annetaan paljon typpipitoista ruokaa. Joskus tämä voi olla suotavaakin: jos matokomposti on viileässä tilassa talvella, voi typpipitoinen ruoka auttaa pitämään sopivaa lämpöä kompostissa. Normaalissa huoneenlämmössä on kuitenkin syytä varoa antamasta liikaa typpipitoista ruokaa.

Jos matokomposti sijaitsee paikassa, jossa se saa auringonvaloa, kannattaa komposti peittää varjostavalla kankaalla tai kannella, joka ei lämmitä kompostia liikaa. Myös kastelupullon säilyttäminen huoneenlämmössä poissa valosta helpottaa lämpötilan ylläpitämistä.

Muut eliöt matokompostissa

Änkyrimadot

Änkyrimadot ovat vaaleita, noin sentin pituisia pikkulieroja, jotka usein kerääntyvät tiettyihin kohtiin matokompostissa, jossa olosuhteet ovat heille suotuisat. Änkyrimadot ovat hyviä apureita kompostilieroille ja hajottavat samalla tavalla eloperäistä ainetta.

Hyppyhäntäiset

Hyppyhäntäiset ovat hyönteisten kaltaisia, kuusijalkaisia singahtelijoita, jotka erottaa muista peräpäässä oleva hyppyhanko. Tällä hangolla hyppiäiset liikkuvat singahtelevalla tavalla. Hyppyhäntäiset syövät varsinkin sieniä ja kuolleita kasvinosia, mutta myös leviä, bakteereja ja siitepölyä.

Siirat

Siirat ovat äyriäisiä, eli niillä on kova kitiinistä valmistettu kuori selässään. Monet siirat elävät vedessä, mutta maalla eläviä siiroja voi löytää myös matokomposteista. Siirat syövät enimmäkseen hajoavaa kasviainesta ja muuta eloperäistä ainetta – leviä, sieniä, sammalta. Myös petosiiroja on.

Juoksujalkaiset

Juoksujalkaiset ovat nopeita hämähäkkejä, hyönteisiä ja lieroja (!) saalistavia petoja. Niillä on vahvat leukaraajat, joilla ne ottavat kiinni saalistaan. Niillä on kaksijalkaisiin verrattuna vain yksi jalkapari kutakin ruumiin jaoketta kohtaan. Juoksujalkaiset voivat vahingoittaa lieroja ja muita matokompostin hajottajaeliöitä, joten ne on hyvä poistaa. Tässä on oltava varovainen, sillä ne voivat pistää. Kannattaa laittaa hanska käteen ennen kuin käsittelee juoksujalkaisia. Yksi tapa on puristaa ne etusormen ja peukalon väliin ja jättää ruumis matokompostiin hajotettavaksi.

Kaksijalkaiset

Kaksijalkaisilla on juoksujalkaisista poiketen kaksi paria jalkoja jaoketta kohden. Jalkoja voi olla muutamasta kymmenestä lähemmäs tuhatta! Kaksoisjalkaiset ovat eloperäisen aineen hajottajia ja sellaisena hyviä apureita matokompostissa.

Harsosääsket

Harsosääsket voivat olla riesa matokompostissa! Ne ovat pieniä, tummia, äänettömästi pörrääviä hyönteisiä, jotka lentelevät silmiin, nenään, kaikkialle. Aikuiset harsosääsket hajottavat eloperäistä ainetta, mutta niiden toukat voivat syödä taimien hienoja hiusjuuria ja kasvin kasvupisteen solukkoa. Ne on hyvä poistaa, kun tulevat vastaan!

Maakiitäjäiset

Maakiitäjäiset ovat usein tummakuorisia kuoriaisia, joiden kuori on usein valossa metallinhohtoinen. Suurin osa on petoja ja jopa toukat ovat petoja, jotka voivat saalistaa kompostilieroja.

Muita kompostilierojen petoja

Linnut, rotat, hiiret, myyrät ja käärmeet voivat saalistaa kompostilieroja. Suurimpia petoja tai eliöitä ei matokompostissa yleensä tapaa, ellei sitä perusta pihalle, jossa se on kosketuksissa maapohjan kanssa.

Matokompostin lopettaminen

Mikäli matokompostointi on syystä tai toisesta lopetettava, on tärkeää huolehtia, että lierot pääsevät sopivaan ympäristöön. Hyvä vaihtoehto on löytää joku, joka haluaa ottaa lierot hoidettavakseen. Tämä voi olla aloitteleva matokompostoija tai kokeneempi, jolla on tilaa tarjota lieroille koti. Jos omassa tuttavapiirissä ei ole sopivia ehdokkaita, voi näitä kysellä esimerkiksi some-kanavissa kuten Facebookin Matokompostointi-ryhmässä.

Mikäli lieroille ei löydy ottajia, voi lierot vapauttaa heille sopivaan elinympäristöön. Lämpökompostorit ovat hyvä vaihtoehto, sillä kompostilierot viihtyvät näissä muutenkin. Myös puutarhakomposti on oiva vaihtoehto, sillä siellä on lieroille sopiva elinympäristö (kunhan kosteus on riittävä). Jos näitä ei ole, voi lierot päästää multavaan, kosteaan kasvipenkkiin. Lierot kannattaa vapauttaa lämpimällä säällä, jolloin olosuhteet ovat mahdollisimman samanlaiset kuin matokompostissa. Talviaika ei ole sopiva lierojen vapauttamiseen, ellei kyseessä ole lämpimänä käyvä komposti. 

Matomullan kerääminen ja käyttäminen

Matomullan kerääminen ja käyttäminen

Kerääminen

Vanha multaantunut komposti vasemmalla,
uusi komposti oikealla

Milloin matomulta on valmista kerättäväksi? Tämä riippuu monesta asiasta, kuten olosuhteista, lierojen määrästä, ruokintatahdista, jne. Yleensä on hyvä antaa lierojen kompostoida ruuantähteitä ainakin pari kuukautta, joskus pidempäänkin. Multa on kuitenkin valmista käytettäväksi, kun se näyttää mullalta eikä siinä ole hajoamatonta ainesta joukossa.

Matomultaa voi kerätä pieniä määriä aina tarpeen mukaan tai matokompostin voi antaa toimia ainakin pari kuukautta ja kerätä kerralla kaikki multa talteen. Tästä kertakeruusta esitetään alla vaihtoehtoja.

Ennen kertakeruuta on hyvä olla ruokkimatta lieroja 2-4 viikkoon. Näin lierot ehtivät syödä edelliset ruokansa ja käsitellä loppuun sen vähän, mitä edellisistä ruokinnoista on saattanut jäädä jäljelle. 

Paras paikka keruulle on ulkona suojassa sateelta, mutta sisälläkin voi tarvittaessa tehdä keruuta. Sisällä toimiessa on syytä kiinnittää huomiota hyvään ilmanvaihtoon, koska kompostista leviää keruun aikana mm. sieni- ja homeitiöitä, jotka usein eivät ole ongelma, mutta voivat olla varsinkin, jos kärsit immuunijärjestelmän häiriöistä. Suojamaskin käyttö on ainakin tällöin suotavaa.

Samalla kun kerää multaa, on hyvä aloittaa seuraava matokomposti. Katso tarkemmin luvusta matokompostin perustaminen.

Valoerottelu

Yksi tapa kerätä matomulta on saada lierot liikkumaan syvemmälle poispäin valosta. Tarvitset seuraavia asioita:

  • Valoisan paikan, johon paistaa aurinko tai jossa saat sähkövalolla ohjattua lierot liikkeelle
  • tilaa, johon levittää matokompostin sisältöä, 
  • iso pöytä tai muu taso ja siihen päälle esim 
  • muovipressu, koska muuten pöytään jää jälkiä, 
  • astian, johon kerätä valmista matomultaa, 
  • astian, johon laittaa lierot ja hajoamaton orgaaninen aines.

Käännä matokompostisi ylösalaisin pressulla suojatulle keruualustalle. (Vaihtoehtoisesti voit ottaa 5-10 cm kerroksen kerrallaan esim. istutuslapiolla tms.) Levitä kaadettu keko laakeaksi kummuksi. Odota muutama minuutti, että lierot liikkuvat pois valosta. Kaavi pinnalta kerros multaa kerrallaan, kunnes lieroja näkyy taas useita pintakerroksessa. Laita kaavittu multa valmiin mullan astiaan. Odota muutama minuutti ja toista prosessi. Tee näin niin kauan kunnes käsittelemätöntä multaa on pieni keko jäljellä, jossa kaikki lierot ovat yhtenä massana. Nosta lieromassa uuteen kompostiin.

Tämä menetelmä toimii hyvin, jos pohjakuivike on kokonaan kompostoitunut ja kompostissa on lähinnä lieroja ja multaa. Jos pohjakuivike ei ole kompostoitunut kokonaan, kannattaa keruuseen ottaa sellainen kerros, jossa multa on valmista.

Siivilöinti

Siivilöinti on hyvä tapa silloin, kun haluat hienoa multaa, jota sekoittaa esim. taimimultaan. Siivilöitävän kompostin tulee olla tarpeeksi kuivaa (alle 40% kosteus), jolloin se on irtonaista ja valuu hyvin siivilän läpi. Siivilöintiin sopii 3-4 mm silmäkoon metalliverkko. Tämän kokoisesta siivilästä lierot harvemmin menevät läpi, mutta läpi menee tarpeeksi valmista multaa.

Siivilöinti on lieroille traumaattinen kokemus, joten se on syytä tehdä mahdollisimman nopeasti ja varmasti, jottei aiheuta lieroille tarpeetonta kärsimystä.

Tarvitset seuraavia:

  • Itsetehdyn siivilän 3-4 mm silmäkoolla
  • Astian johon siivilöidä valmis multa (tämän on syytä olla isompi kuin siivilän)
  • Astian johon perustaa uusi matokomposti
  • Istutuslapion tms.

Ota matokompostista lapiollinen tai kaksi niin, että se peittää noin puolet siivilästä. Heiluta siivilää pyörivällä liikkeellä vaakatasossa, jolloin multa valuu alla olevaan astiaan. Kippaa siivilään jäljelle jääneet lierot ja orgaaninen aines uuteen matokompostiin (kuivikkeen päälle). Toista tätä niin kauan kuin kompostissa on lieroja ja multaa.

Houkuttelu

Houkuttelu korjuumenetelmänä perustuu siihen, että lierot houkutellaan ruuan avulla tiettyyn paikkaan ja kerätään valmis multa ympäriltä. Kun korjaat multaa houkuttelemalla, lopeta ruokinta 1-2 viikkoa ennen korjuuta. Sen jälkeen laita yhteen kulmaan matokompostia jotain houkuttelevaa ruokaa. Tämä voi olla hedelmää, kuten melonia, tai kurpitsaa – jotain makeaa ja mehukasta. Lierot luikertelevat ruuan luokse ja voit kerätä valmista multaa ympäriltä. 

Usein lieroja jää ruuan ympärillekin jonkun verran, joten täysin saumaton tapa tämä ei ole. Mikäli lieroja jää multaan runsaasti, voi tämän menetelmän yhdistää valoerotteluun tai siivilöintiin. Tämä menetelmä on hyvä myös lierojen keruuseen. Jos haluat perustaa toisen matokompostin tai antaa/myydä lieroja eteenpäin, ruualla houkuttelu on tehokas tapa kerätä lieroja yhteen paikkaan.

Matomullan käyttäminen

Matomulta on maanmainiota maanparannusainetta. Se sisältää runsaasti liukoisia ravinteita muodossa, jossa kasvit voivat hyödyntää ne. Tarkat ravinnemäärät riippuvat tietenkin siitä, mitä olet lieroille syöttänyt. Kannattaa siis ruokkia heitä monipuolisella ruokavaliolla!

Matomullassa on myös runsaasti erilaisia hajottajaeliöitä – bakteereja, sieniä, alkueliöitä, sukkulamatoja, ym. maaperän ravintoverkon jäseniä, jotka parantavat ravinnekiertoa, kun niitä lisätään maahan. Nämä eliöt – sikäli kun joukossa ei ole taudinaiheuttajia – myös estävät taudinaiheuttajia iskemästä kasveihisi.

Matomultaa voi lisätä kasvimaahan, kukkapenkkiin, yrttiruukkuun ja taimimultaan. Multa toimii hyvin pinnalle levitettynä katteena. Toinen vaihtoehto on sekoittaa se mullan joukkoon, kun ruukutat kasveja tai valmistelet multaa taimikasvatukseen. Esimerkiksi taimimultaan sekoittaessa voi lisätä 10-30% tilavuudesta matomultaa. Istuttaessa matomultaa voi lisätä hieman istutuskuoppaan, jolloin kasvien juuret pääsevät nauttimaan mullan hyödyistä jo juurtuessaan.

Matomultaa voi myös sekoittaa veteen. Tätä multavettä voi käyttää kylvettävien siementen ja istuttettavien taimien liottamiseen tai kasteluun.

Suorita osaamismerkki

Matokomposti­osaaja